Viikko sitten löydettiin tosiasiallinen syy väsymykseeni: uniapnea. Vaikea sellainen. Hengityskatkoksia on yli 30/tunnissa...
Olen hämmentynyt. Mieheni ei ole koskaan huomioinut hengityskatkoksiani. Diagnoosi muuttaa kuitenkin lähes kokonaan sen perustan, mille olen elämäni ja tämän hetkiset haasteeni pohjannut. Olen aina kuvitellut, että väsymys, keskittymiskyvyttömyys ja ärtyneisyys johtuu masennuksestani. Nyt kuitenkin lienee niin, että masennus johtuukin väsymyksestä. Minulle tehdyssä Firstbeat mittauksessa todettiin, että minulla on eniten stressiä juuri öisin. Mieleni ja kehoni ei palaudu juuri ollenkaan nukkuessa.
Työterveys on laittanut lähetteen keskussairaalaan kiireellisenä. Sain jo ajan tammikuulle (reilun kahden kuukauden päähän). Aikaisemmin pääsen, mikäli tulee peruutusaikoja. Työterveyslääkäri kehotti miettimään myös lihavuusleikkaukseen ryhtymistä... ja siitäpä se sitten lähti: tämä blogi ja miljoona mielessä pyörivää kysymystä.
 |
| KingSize |
Kuva antanee jonkinlaista osviittaa varrestani, vaikka tumma vaatetus saakin osan makkaroista piiloutumaan... Jostain syystä minusta ei vain ole oikein valokuvia (???).
Olen yrittänyt laihduttaa aina, sillä muutuin normaalista nuoresta lihavaksi alle kaksikymppisenä. Syön ilmeisen paljon, en liiku ja lisäksi minulla on paljon tekijöitä jotka lisäävät lihomiseen taipuvaisuutta (pco, kilpirauhasen vajaatoiminta, jo leikatut sappikivet (sappikivikohtausten pelossa suhtautumiseni kasviksiin ei ole kovin terve), hormonaaliset muut juonikuviot, väsymys, masentuneisuus...).
Olen kulkenut painonvartijat, liittynyt keventäjiin, käynyt ravitsemusterapeutilla, nutrannut, paastonnut jne. Suurin motivoiva tekijä aikanaan oli painon pudotus lapsettomuushoitoja varten. Nekin kilot ovat tulleet kolminkertaisina takaisin. Nyt en ole enää vuosiin edes yrittänyt. Kiloja pitäisi lähteä melkoisesti (lähes puolet), että saavuttaisin edes lievän ylipainon rajan... normaalipainosta puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti