Sairaus on harvinaisempi naisilla kuin miehillä. Netistäkään ei oikein löytynyt naisten kuvia laitteen kanssa. Siksipä tässä kuva lainattuna joltain ulkomaiselta terveyssivustolta...
Laitteen käyttä tuntuu masentavalta, mutta arvelen oppivani elämään sen kanssa kyllä. Miehestäni en ole niin varma :) Laite pihisee ja ääntelee ilmeisesti jonkin verran. No, tammikuussa olen siinä asiassa viisaampi.
Uniapnean sisäistämisen jälkeen mieltä alkoi askarruttamaan lihavuusleikkaus-asia. Olen joskus aikaisemminkin leikitellyt ajatuksella leikkauksesta, mutta todennut sittenkin pääseväni helpommalla elämällä ihan normaalia elämää ja yrittämällä edelleen laihtua. Lopputulos on kuitenkin ollut se, että olen nyt ainakin kymmenen kiloa painavampi kuin edellisellä leikkaustuumauskerralla. Nyt uniapneadiagnoosi, että suvussa kulkevan kakkostyypin dieabeteksen pelko ajoi miettimään asiaa oikein kunnolla.
Leikkausajatusten innoittamana aloitin samoin tein laihduttamisen. Tänään on uuden elämäni toinen päivä... olen yrittänyt syödä järkeävämmin kuin yleensä (=yleensä en syö mitään koko päivänä ja sitten ahmin leipää illalla telkkarin ääressä). Motivaatio laihtua on kova. Ongelmana on vain se, etten tiedä kannattaako minun laihtua... Painoindeksini on vain sen pari yli 40, joten riskinä voi olla se että jos tammikuussa otan uniapnealaitetta hakiessani puheeksi lihavuusleikkauksen, olenkin jo ehtinyt laihtua niin paljon ettei minua edes huolita leikkausjonoon (ottakaapa huomioon, etten ole edes päättänyt haluanko leikkaukseen...). Mutta kun tiedän kuinka vaikeaa laihtumiseni on ja kuinka sitäkin vaikeampaa saada paino pysymään alhaalla, huomaan että nimen omaan mahdollisuus leikkauksesta on nyt se motivoiva juttu.
Soitinpa eräälle puolitutulle, joka on käynyt pari vuotta sitten läpi lihavuusleikkauksen. Hän arveli, etten pääse keuhkopolilta mihinkään leikkausjonoon, vaan laittavat lähetteen sisätautien poliklinikalle. No siinä kuluu taas kolmisen kuukautta ylimääräistä aikaa. Soitin terveyskeskukseen ja varasin aikaa lääkärille siinä toivossa että saisin lähetteen terveyskeskuksesta polille. Ajanvarauksen otti vastaan hyvin asiani ymmärtävä ihminen, mutta totesi sitten: "Kolmessa kuukaudessahan meidän on sinulle näin ei kiireellisessä tapauksessa se aika löydettävä"... Eipä innostanut odotus sinnekään... Niinpä tänään lopulta varasin ajan huomiselle yksityiselle ja toivon, että saisin sitä kautta lähetteen sisätautipoliklinikalle, jossa leikkauspäätökset tehdään. En tiedä miten käy. Yksityisen puolen leikkaukseen minulla ei ole varaa. Ei edes Tallinnassa:)
Huomenna siis viisaampi. Ja oma vauhti on nyt niin kova että hirvittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti