Nyt sitten vain odotetaan... Ja samalla yritetään vähän laihduttaa... Viikko sitten kokemaani intoa on enää vain ripaus jäljellä... Sitä hiukan pitää yllä muutamat Facebook-ryhmät, joihin olen löytänyt tieni. Osaan pääsin ihan omin neuvoin, osaan sain kutsun erään sisälle vihkiytyneen avulla... Lihavuusleikatuilla on useita ryhmiä, jotka ovat salaisia.
"Sisälle vihkiytyneen" löysin erään blogin avulla... Laitoin hälle viestiä ja sainkin jo samana iltana tietää monta asiaa... Kiitos siitä! En nimittäin tunne paikkakunnaltani ketään lihavuusleikattua tai leikkaukseen menevää. Vertaistuki on kuitenkin mielettömän tärkeää. Jos olet samassa tilanteessa, ota ehdottoman rohkeasti yhteyttä johonkin leikattuun... Moni ei halua ympärillä olevien ihmisten tietävän omasta tilanteestaan ja siksi useimmat FB-ryhmätkin kokoontuvat "maan alla".
Koska leikkaukseeni on vielä pitkä matka, yritän jatkossa kirjoitella tänne laihdutuspähkäilyjäni... En tiedä onko niistä iloa kenellekkään, mutta minulle on tärkeää pitää tätä asiaa vireillä. Olen maailman huonoin lahduttaja!!!
Tämän linkin takaa löytyvä artikkeli sai taas uskomaan (uskoni horjuu koko ajan) leikkaukseen ja sen oikeutukseen... En ole nimittäin saanut mitenkään positiivista vastaanottoa asian tiimoilta. Monelle en ole siitä toki puhunutkaan... Yleensä pulputan kuin papupata ja käyn läpi asioita puhumalla ja taas kerran puhumalla, mutta tämän asian suhteen olen hyvin varovainen. Enhän edes tiedä pääsenkö leikkaukseen (tiedänkö edes että haluanko???). Toinen syy on juuri tuo ihmisten negatiivinen asenne leikkausta kohtaan... Mutta siis tuossa artikkelissa oli yksi lause ylitse muiden: Vaikean ylipainon pitkäaikainen pudottaminen on erittäin haastavaa ja
onnistuu vain alle viidellä potilaalla sadasta perinteisin keinoin ja
dieetein.
Oikeasti... entä jos vika ei olekaan vain korvien välissä... Tiedän esim. sen, että hormonitoimintani hidastaa ja vaikeuttaa laihtumistani. Silti syyllistän itseäni. Ja uskon kaikkia niitä, jotka tietäväisesti kertovat "Ihminen laihtuu, kun kuluttaa vähemmän kuin syö".
Minä en usko että ilman leikkausta olisin ikinä laihtunut näin paljon. "Helppoo kuin heinänteko! Otat vaan ittees niskasta kiinni! Oma käsihän se sinne suuhun sitä ruokaa lappaa!" Siinä muutama, mitä kuulin, lääkäreittenkin suusta. Mutta ei, en laihtunut silti. Kaikkeni koitin. Viimein sain synninpäästön. Eräs lääkäri sanoi, että kyllä sinä laihtua osaat, muttet saa sitä pidettyä omin avuin...ja kun laihdutushistoria on tuollanen, ei elimistö enää vaan jossain vaiheessa jaksa ruveta dieetille, vaikka kuin yrittäisi. Se oli helpotus, kun kuuli, ettei se vika siis ole minussa, vaan minun elimistö toimii jo niin väärin johtuen kiloista ja sairauksista, ettei se vaan niin yksinkertaisesti enää onnistu. Mä olen yksi niistä onnekkaista, jotka sai uuden elämän mahdollisuuden. Nykyään meidän seudulla kuulema leikataan vähemmän, eli ei ole jonoissa ruuhkaa...vienekkö Kuusamo sitten potilaita kun sekin on ruvennu leikkaamaan...muistaakseni se oli Kuusamo? :O No, joo...ja tk lääkärit ei ymmärrä kaikki että hekin voisivat laittaa lähetteen ja että tästä apua oikeesti on monelle. Monta eri kouluntaa siinäkin asiassa. Toivonmukaan joskus avun saa vielä useempi, vaikka leikkaquksessa omat riskinsä aina onkin. Katsotaan mihin suuntaan lihavien ihmisten hoitopolku kehittyy. Tsemppiä sulle!!!! :) Älä missään nimessä enää syyllistä itseäsi siitä, ettet ole laihtunut kun joku on käskenyt tai sanonut sen syyn olevan korvien välissä! <3
VastaaPoista